Jäsenet

Akkakerhon jäsenet esittäytyvät

Katariina

Pienen pienenä tyttönä - selvittyäni taisteluista hinkuyskää ja luteita vastaan - elämäni oli mukavaa ylä- ja alamäkeä : hetekasta huitupääläriin, huitupääläristä kusiluistimiin. Varhaislapsuuteni värikkäiden kokemuksieni ja nuoruuden rämäpäisten seikkailujeni myötä minusta kasvoi vahva akka, joka on aina halunnut katsoa kauas. Tähtien taakse, syvyyksiin, näkymättömiin.

Pohjalais-karjalais-venäläis-puolalais -juuristani huolimatta - tai juuri niiden vuoksi - olen aina viihtynyt ja viihdyn edelleen metsässä; hiljaisuutta hengittäen, puita puhutellen. Toinen ehtymätön elämysteni lähde on kirjat, joihin en vielä tähän mukavalta tuntuvaan ikääni mennessä ole kyllästynyt.

Metsän ja kirjojen lisäksi nautin mm. musiikista, laiskottelusta, ystävistä, ajattelemisesta, kävelemisestä, matkustamisesta, hyppäämisestä tuntemattomaan, ihmisen kohtaamisesta, avantouinnista, omien rajojen rikkomisesta, uusien asioiden opettelusta ja seurustelusta vauvojen kanssa.

Parasta elämässäni on Elämä: ilojen ja surujen summa miinus paikalleenjämähtäminen potenssiin viisikymmentäkahdeksan.

Ulla

Minä olen Ulla, enkä mikään pulla. Mutta en kyllä kukkakeppikään. Olen 50-luvun puolenvälin tuotetta ja nuoruudessa mottoni oli: Pitää katsella maailmaa ja elämää ennen kuin asettuu. Tulos: asuin yli 10 vuotta Jyväskylässä. Ja tutustuin eri asumisen ja elämisen muotoihin kommuunista kaksioon. Vaihdoin totaalisesti maisemaa ukkokullan perässä: kaupungista maalle, työelämästä kodinhoitohommiin, vieläpä anopin kanssa saman katon alle.

Mottoni oli: Elämä on projekteja. Tulos: 3 lihallista lasta ja henkisiä helmiä yhdelle sun toiselle kumppanille. Tällä hetkellä työssä tutkin ihmisen anatomiaa ja biomekaniikkaa sekä yritän saada järjestystä itse tai muutoin monenlaisena ketjureaktiona aiheutettuun epäjärjestykseen. Ikuisena opiskelijana otan silloin tällöin spurtteja kulloinkin ajankohtaiseen aiheeseen.

Nykyään mottoni on: Elämä on, painopiste vain vaihtelee.

Pirkko

Olen Pirkko ja kuulun Akkakerhon kanta-akkoihin. Ikää on riittävästi ja lisää tulee koko ajan. Toimeentuloni nyhdin toisten suusta, mikä oli mielenkiintoista ja palkitsevaa. Pituutta olen saanut keskimäärin niin kuin Akat yleensäkin ja painoni on vaihdellut 2,6 kilosta lähtien. Luonteeltani olen kiltti, huumorintajuinen, määrätietoinen, sisukas ja luova….ainakin mitä tulee itsensä kuvailemiseen.

Harrastan lukemista, uintia ja sauvakävelyä. Elokuvissa tykkään käydä, lempiohjaajani lienee Jane Campion. Matkustellutkin olen - varsinkin toisen Akan - Ullan kanssa Syntymäkarttani osoittaa, että minusta olisi vaikka presidentiksi, mutta koska en ole sitä, se osoittanee, ettei syntymäkarttoihin voi luottaa.  

Maritta

Hei vaan! Olen Maritta ja muistaakseni tulin piiriin mukaan kevättalvella 1996. En edes tuntenut näitä muita ”akkoja” aiemmin, mutta uskaltauduin kuitenkin mukaan Katariinan kerrottua tästä kerhosta.

Olen syntynyt, kasvanut ja käynyt kouluni Oulussa. Mieleni oli tehnyt jo jonkin aikaa maalle, joten oli selvää, että muutin perheineni Rantsilaan, kun sain täältä työpaikan vuonna 1994. Kun olin ala-asteella, opettajani arveli, että minusta tulee pikajuoksija (?!) mutta erehtyi pahan kerran. Hän nimitti minua joskus myös käveleväksi Kielentaito-kirjaksi. Se nimi osui jo paljon lähemmäksi, sillä teen työtäni nuorten kanssa pilkkuja viilaten. Perheeseeni  kuuluvat minun lisäkseni yksi mies ja kolme poikaa. Pojat ovat tuoneet perhepiiriin myös tyttöjä ja kaksi lapsenlasta. Villiä menoa ja vaarallisia tilanteita riittää siis vielä moneksi vuodeksi.

Sirpa

 

Saara

Miksi Saara nauroi? Minä olen Saara ja nauran, mutta en siksi, että olisin 100-vuotias ja saamassa lasta. Niitä minulla on kaksi satsia tehtynä. Organisointikykyäni käytän sekä kotona että työssä ja järjestöissä. Olen tällainen joka paikan höylä, rautalangan vääntelijä ja autokuski. Vapaa-aikanani mittaan mielelläni maantietä jalkaisin tai näprään käsillä kaikenlaista. Dekkaristiksi joku sanoisi.

 

Eija

Nuorena vannoin, etten ikinä menisi maalaistaloon miniäksi ja nyt en lähtisi sieltä millään pois. Synnyin Suomessa, kävin pidemmän kaavan mukaan Ruotsissa ja nyt asustelen synnyinseudulla. Leipäni sain lehmistä ja iloa elämään tanssista ja urheilusta – siihen asti, kun polvi kesti. Teen myös mieluusti käsitöitä.  Kaikki kolme lasta ovat jo aikuisia ja lastenlapset tuovat mukavaa menoa mökkiin. 

Eevaliisa P-J.
Kyllikki

Leena P.

Riitta K.
Johanna R.

 

Akkakerhossa ovat olleet jäseninä myös:

Susanna
Tuulikki L.
Tuulikki V.
Vuokko V.
Jaana K.
Hilkka N-L
Liisa O.
Kaarina K.
Raili O.
Ulla P.
Marja-Liisa A.
Riina S.
Riitta L.
Tarja A.
Niina L.